6.12.1917: Riippumaton Suomi

Se teko, jota kansamme on päivästä päivään lisääntyvällä kärsimättömyydellä odottanut, suoritettiin eduskunnassa viime tiistaina. Hallituksen puheenjohtaja saapui eduskunnan täys-istuntoon ja lausui julki kansamme tahdon erota Venäjästä ja muodostaa itsenäisen, täydellisesti riippumattoman valtion. Ja eduskunnan puolesta sen puhemies ilmaisi kansanedustajain tyydytyksen tunteen ja ilon siitä, että kansamme kohtalot nyt otetaan täydellisesti omiin käsiin ja että ryhdytään viipymättä kaikkiin toimenpiteisiin, jotta riippumaton Suomi saisi hyväksymisen muilta valloilta ja tulisi kansainvälisesti taatuksi.

Saamme siis todeta joulukuun 4:nnen päivän suureksi merkkipäiväksi. Kaikkien suomalaisten toivo on, ett siitä alkaa uusi, entistä onnellisempi aikakausi kansamme historiassa. Tämä toivo ei saa sammua, niin masentavalta kuin nykyhetki tuntuukin ja niin synkkänä kuin kansamme vapauden ensi taival onkin edessämme. Sillä onhan nykyisin niin että varsin vähän riemun tunteita herättää sekin suuri valtioteko, joka tiistaina tapahtui. Tiedetään että sillä on kansallemme suurempi merkitys kuin tuskin millään historiamme tapauksella, ainakaan uudemman historiamme, tunnetaan tyydytystä, koska tämä teko on kansamme yksimielisen tahdon mukainen, mutta sitä mieltä kohottavaa riemun tunnetta, joka toisissa oloissa olisi ollut siitä välittömänä seurauksena, sitä ei näy missään. Nykyhetken tuskalliset olot, sisäinen rikkinäisyys, masentava tietoisuus omien kansalaisten liittoutumisesta rakentamaan esteitä vapautemme lujittamiselle, kaikki se ahdistaa rintaa ja lamauttaa tunteet, masentaa luottamusta tulevaisuuteenkin. Katkerana isänmaanystävä tarkkaa kansamme tilaa ja kysyy itseltään, minkälaiseksi mahtaa tulevaisuus muodostua, sillä huonommin varustettuna kuin me tuskin voi kansa ryhtyä tulevaisuuttaan vapaana ja riippumattomana rakentamaan.

Mutta, niin kuin sanoimme, toivo ei saa sammua. Valmius uhrautuvaisuuteen ei saa kadota. Päinvastoin sen täytyy lujittua, sen täytyy voimistua. Vastoinkäymisistä sen täytyy kasvaa. Olkoon niinkin surkeasti että ulkonaisiin vaikeuksiin liittyy paljon suuremmat vaikeudet omassa keskuudessamme, että saadaaan kamppailla kahdella rintamalla, riippumattomuutemme mahdollisten ulkonaisten vastustajain kanssa toisaalla ja vapautemme kotoisten haudankaivajain kanssa toisaalla, mutta sitä enemmän voimamme karttukoot. Ja mitä mahtaneekin tulla, niin on kansamme asetuttava lujaksi muuriksi vapautemme ympärille, kannettava se kuorma, joka meille ehkä tulee ajettavaksi. Arpa on nyt heitetty, pelastuksemme on saavutettavissa ainoastaan vapauden tietä, ja siinä tietoisuudessa on uhrattava kaikki, mitä uhrata täytyy, puolustaaksemme riippumatonta Suomen valtiota.

Mutta samalla lausukaamme mitä vakavin varoituksen sana niille joiden toiminta vielä tänä päivänä on mitä vaarallisinta vapaudellemme. Varoittakaamme heitä sellaisesta työstä, joka nyt on entistä raskaampaa isänmaan pettämistä. Nyt on pidettävä huolta siitä etteivät vastaiset sukupolvet saa aihetta kirota mitään osaa siitä Suomen kansasta, jonka käsiin vapaus on annettu ja jonka on jätettävä se perintönä vastaisuudelle.

-Turku, joulukuun 6 p:nä 1917.

Turun Sanomat 6.12.1917