26.11.1917: Suurlakko Oripäässä

alkoi t.k. 17 pnä. Kauppapuodit sulettiin, paitsi 3 tuntia päivässä myytiin elintarpeita. Porvarien kauppa ei kylläkään heti alistunut lakkolaisten vaatimukseen, mutta kun miliisit uudistivat vaatimuksensa niin sulettiin puoti. Kansakoulut olivat kiinni, paitsi Tanskilan koulun johtokunta ja opettaja kieltäytyivät noudattamasta työläisten vaatimusta. Ja kun ei miliisejä sattunut olemaan paikalla, jatkoi opettaja toimintaa koulussa. Lakkokomitea ryhtyi kyllä toimiin ja olisivat sulkeneetkin koulun, mutta kun lakko loppui niin sehän jäi tekemättä. Muuten mainittakoon että sama opettaja oli lapsille antanut kovasti nuhteita siitä, kun muutamat olivat lähteneet pois ja oli opettaja sanonut, ettei enää tarvitse tullakaan kouluun. Puhelinkeskusasema oli myös lakkoajan työläisten huostassa. Vaikka sentraalin hoitaja oli porvari, käyttäytyi hän kuitenkin vahdissa olevia miliisejä kohtaan täysin inhimmillisesti.

Lahtarikaartilaiset olivat piilossa. Lakkopäivinä ei niitä juuri ollenkaan näkynyt päivisinkään. Muutamat olivat poissa paikkakunnaltakin ja tulivat vasta lakon loputtua kotiinsa. Eräs lahtari kehasi, että kyllä heilläkin ”sata miestä kaadetaan”, mutta tyhjään raukesi lahtareitten uhmailu, kun näkivät, että heidän asemansa turvallisuus vaati olemaan siivosti. Teette viisaasti lahtarit, että ymmärrätte vastedeskin pysyä rauhallisesti syrjässä. Hyvin kimpaantuneilta muuten näyttivät porvarit. Eräs Myllynkulman emäntäkin sanoi, että työläiset eivät tarvitse muuta kuin ”kylmää vettä ja puusta tehtyä nuijaa”.

Uotilan entisestään kuuluisa Teuvo-poika lateli kysymyksiä miliiseille, että onko kuntakokous vai valtuusto päättänyt julistaa lakon ja mikä on sellainen komitea, joka uskaltaa määrätä ettei yöllä saa liikkua maantiellä.

Oli muutamia korpinsielujakin, jotka katsoivat kunniakseen mennä töihin lakon aikana. Näistä mainitaan vasta myöhemmin, sillä työläiset valitsivat komitean joka ottaa selvää näistä henkilöistä ja antaa ne myöhemmin yleisön tietoon.

Keskiviikkona tk. 21 pnä olivat työläiset viimeisen kerran koolla lakon johdosta. Pidettiin muutamia lyhyitä puheitakin ja kaikin puolin oli innostus täyttänyt työläisten mielet. Viimeiseksi huudettiin voimakas ”eläköön” työläisten saavuttamille voitoille, jonka jälkeen hajaannuttiin tyytyväisinä saavutuksiin.

Näkivät siis porvarit Oripäässäkin mikä voima on työläisillä silloin kun ne yhteisvoimin ajavat vaatimuksiaan. Nyt saivat porvarit kaikkialla nähdä kuinka vähäpätöisiä he todella ovat mahtavan työläisarmeijan rinnalla.

-Lakkolainen

Sosialisti 26.11.1917